Love for Aviation
Päätin kirjoittaa tällaisen artikkelin, koska ilmailu on tällä hetkellä hyvin lähellä omaa sydäntä sekä blogin pääaihe. Kaikki varmasti ymmärtävät otsikon eli "rakkaudesta ilmailuun". Aihealue on sen verran laaja, että on vaikea päättää mistä suunnasta lähteä lähestymään itse aihetta. Ehkäpä se perimmäinen ajatus ilmailusta ja sen kiehtovuudesta on hyvä lähtökohta.
Kuva: wright-house.com |
Airbus A380. Maksimi lentoonlähtömassa 560 000 kg. |
Monet asiat johtavat ihmisiä ilmailun pariin. Voisin veikata, että ihmisen seikkailu- ja kokeilunhalu ovat yksi ratkaisevimmista tekijöistä. Nykyään on todella helppoa päästä ihailemaan maailmaa eri näkökulmista vaikkapa päivittäin. Lentohenkilökunta saa kokea myös alan glamouria mikä ennen oli vielä paljon voimakkaammassa asemassa. Nykyään glamour on tietysti hieman hiipunut kun lentäminen on yleistynyt hyvin paljon sekä itse työnkuva on matkustajien silmissä tylsistynyt.
Nyt ollaan koko ajan tarkasteltu asiaa vain yhdestä näkökulmasta nimittäin lentokoneen sisältä. Kaikille ei välttämättä työskentely paineistetussa rungossa sovi. Lentopelko saattaa olla myös yksi rajoittava tekijä. Jos lentopelon on valmis kohtaamaan niin siitä pääsee yleensä eroon. Ymmärtämällä lentämisen turvallisuuden sekä fyysisen toiminnan, rauhoittaa yleensä mieltä todella paljon.
Mutta ilmailu on paljon muutakin kuin lentokoneen lentämistä sekä kahvin tarjoilua. Varsinkin kaupallinen lentoliikenne on hyvin riippuvainen muista ilmailualan ammattilaisista. Niihin kuuluvat mm. lennonjohto, lentokoneen tankkaajat, lentokoneen rahtaajat, mekaanikot, lentaseman maahuolinta jne. Lisäksi on paljon muita sivuammatteja, jotka työskentelevät ilmailun parissa päivittäin esim. lentoyhtiöiden johtoporras, matkustajaselvitysvirkailijat, catering palvelut, cargo asiakaspalvelijat, lentoaseman kahvilan työntekijät, tullin viranomaiset, turvatarkastus jne. You name it. Ei ole todellakaan pakko olla lentokoneen kanssa suoranaisessa kosketuksessa, jotta voisi työskennellä ilmailun parissa ja tuntea olevansa yksi niistä vaikuttavista rattaista suuressa toimintamekanismissa. Aihealue on niin laaja, että ammatti sieltä varmasti löytyy kenelle tahansa. Sen kuitenkin tiedän, että kaikki ketkä ovat ilmailuun hurahtaneet, ovat siihen rakastuneet.
Onko se maasta irtautuminen sitten jokaisen ihmisen hommaa? Ei tietenkään ole. Tunnen monia ihmisiä, jotka rakastavat luonnossa peuhaamista tai hoitaa esim. maatilaa - olla rauhallisessa ympäristössä ja elää hyvin vakituista elämää. Toki ilmailua harrastavatkin voivat elää sellaista elämää ja käydä välillä pörräämässä kylillä omilla vesitasoillaan. Ammatti-ilmailu on kuitenkin eri luokkaa koska siinä täytyy olla jatkuvasti ilmassa ja totutella uusiin paikkoihin mikäli lentää ulkomaille. Maanläheisyys on minulle kuin kirosana. En pysty kuvittelemaan elämää päivä toisensa jälkeen, jotka ovat täysin samanlaisia ja ehkä se veikin opiskelemaan nykyistä ammattia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka olisi jalat irti maasta niin aina on se oma paikka missä haluaa olla ja missä tuntee olonsa turvalliseksi.
Usein emme huomaa sitä mitä haluamme oikeasti elämältämme saavuttaa. Jahtaamme jotakin ennalta suunniteltua suunnitelmaa mistä emme ole ehkä varsinaisesti edes kiinnostuneita. Pahimmassa tapauksessa joudutaan johonkin hamsterin juoksupyörään, josta on enää vaikea tulla pois ja tyydytään siihen missä ollaan koska unelmat vaikuttavat sen verran kaukaisilta. Ehkä pitääkin ottaa siinä vaiheessa hieman rauhallisemmin ja keskittyä nykytilanteeseen sekä miettiä uudestaan mitä varsinaisesti haluamme saavuttaa ja ottaa pieniä asekeleita sitä kohti.
- Igor
Hienoa tekstiä!
VastaaPoistaKiitos!!
PoistaJätkä se osaa motivoida! Huikeaa tekstiä ja huikea blogi, ei enempää eikä vähempää! :)
VastaaPoistaToivotaan, että mahdollisimman moni uskaltaa ottaa sen askeleen parempaan huomiseen tai ainakin pyrkiä sinne.
Nimimerkki: Thumbs up
Kiitos Thumbs up! Vain itse pystyy vaikuttamaan omaan tulevaisuuteen, oli se sitten ilmailu tai jokin muu asia mikä jaksaa pyörittää elämän rattaita. Aina ei tie sinne parempaan huomiseen ole helppo ja vaatii paljon panostusta. Tietysti myös raha on vaikuttavassa asemassa ja ikävä kyllä se saattaa rajoittaa niiden unelmien saavuttamista. Onnea kullekin omalle polulleen :)
PoistaMahtava artikkeli, etenkin vika kappale! Olen miettinyt, että onkohan niin, että lentoalalle hakeutuvilla on yleensä samankaltaisia piirteitä; seikkailunhaluisuutta, tarvitsee vaihtelua ja epäsäännöllisyyttä ja ennen kaikkea aina pakko kääntää katse taivaalle, kun kuuluu moottoreita... :) Kiva lukea blogiasi!
VastaaPoistaKiitos Josefina! :) Tuo viimeinen kohta sun kommentissa myös kolahti minuun; aina käätyy pää taivaalle kun kuulee moottorin ääntä :D. Se on jännä miten suuri vaikutus sillä on. Kaverit ihmettelee kans välillä, että jokaista konettako sitä on pakko katsoa? Olen kyllä huomannut samanlaisia piirteitä lentäjissä enemmän tai vähemmän. Suurin osa on kyllä niitä seikkailunhaluisia :)
PoistaTotta. Ja kiitokset vielä uusista päivityksistä. Todella hyvä uudistus se, että kommentit näkyvät vain niihin osallistuneille eikä koko kansalle. Herättää myös varmaan yhä useamman ottamaan kantaa. Tsemppiä opintoihin!
VastaaPoista