Love for Aviation

Päätin kirjoittaa tällaisen artikkelin, koska ilmailu on tällä hetkellä hyvin lähellä omaa sydäntä sekä blogin pääaihe. Kaikki varmasti ymmärtävät otsikon eli "rakkaudesta ilmailuun". Aihealue on sen verran laaja, että on vaikea päättää mistä suunnasta lähteä lähestymään itse aihetta. Ehkäpä se perimmäinen ajatus ilmailusta ja sen kiehtovuudesta on hyvä lähtökohta.

Mikä siinä ilmailussa sitten kiehtoo? Psykologian tunneillakin usein ollaan referoitu esim. lentopelkoa siihen, että ihminen on nisäkäs, joka on luotu maan päälle kuten apinat joiden päätehtävänä on hankkia ruokaa ja lisääntyä. Ihminen ei yksinkertaisesti tunne oloansa mukavaksi tai turvalliseksi ilmassa, joka on lintujen oleskelutila. Toisaalta olemme myös uhkarohkeita, kokeilunhaluisia sekä tavoitehakuisia, joiden ansiosta päätimme kehittää vekottimen, joka muistuttaa lintua.

Kuva: wright-house.com

Ilmailun historia ei ole kovinkaan pitkä. Ensimmäinen onnistunut lento suoritettiin 1903 kun Wrightin veljekset lensivät koneella 3 metrin korkeudessa n. 40 metriä tasaista nopeutta ja tekivät onnistuneen laskun 12 sekunnin jälkeen. Sitä ennen on kokeiltu jo vaikka minkälaisia vehkeitä, mutta ne eivät ottaneet tuulta alleen. Tästä on sitten kehittynyt reilussa sadassa vuodessa nykyinen ilmailu, joka kasvaa todella nopeaa vauhtia. Ensin lennettiin puukoneilla sitten rautarouvilla ja nykyään komposiittimateriaaleista tehdyillä aluksilla.

Airbus A380. Maksimi lentoonlähtömassa 560 000 kg.

Usein ajattelemme ilmailua matkustamisena paikasta toiseen esimerkiksi lomakohteeseen monta sataa tonnia painavalla lentokoneella. Ehkä kiehtovuutta aiheuttaa myös se fyysinen seikka kun iso rautamöhkäle nousee ilmaan parin propellin avulla. Mutta tämä on vain yksi tapa harrastaa ilmailua. Miettikääs hävittäjälentäjiä - pienempi kone, mutta paljon suuremmat nopeudet sekä g-voimat. Tai purjelentokone, joka hinataan taivaalle toisella koneella ja lennellään nousuvirtauksissa ilman moottoreita. Kuumailmapallo on vielä hullumpi laite. Heitetään tulta kankaan sisälle ja lennetään minne tuuli vie. Helikopterilla pääsee lujaa, mutta se on myös ainut laite joka pystyy pörräämään paikallaan. Kukin harrastaa ilmailua omien rajojensa sisällä.

Monet asiat johtavat ihmisiä ilmailun pariin. Voisin veikata, että ihmisen seikkailu- ja kokeilunhalu ovat yksi ratkaisevimmista tekijöistä. Nykyään on todella helppoa päästä ihailemaan maailmaa eri näkökulmista vaikkapa päivittäin. Lentohenkilökunta saa kokea myös alan glamouria mikä ennen oli vielä paljon voimakkaammassa asemassa. Nykyään glamour on tietysti hieman hiipunut kun lentäminen on yleistynyt hyvin paljon sekä itse työnkuva on matkustajien silmissä tylsistynyt.

Nyt ollaan koko ajan tarkasteltu asiaa vain yhdestä näkökulmasta nimittäin lentokoneen sisältä. Kaikille ei välttämättä työskentely paineistetussa rungossa sovi. Lentopelko saattaa olla myös yksi rajoittava tekijä. Jos lentopelon on valmis kohtaamaan niin siitä pääsee yleensä eroon. Ymmärtämällä lentämisen turvallisuuden sekä fyysisen toiminnan, rauhoittaa yleensä mieltä todella paljon.

Mutta ilmailu on paljon muutakin kuin lentokoneen lentämistä sekä kahvin tarjoilua. Varsinkin kaupallinen lentoliikenne on hyvin riippuvainen muista ilmailualan ammattilaisista. Niihin kuuluvat mm. lennonjohto, lentokoneen tankkaajat, lentokoneen rahtaajat, mekaanikot, lentaseman maahuolinta jne. Lisäksi on paljon muita sivuammatteja, jotka työskentelevät ilmailun parissa päivittäin esim. lentoyhtiöiden johtoporras, matkustajaselvitysvirkailijat, catering palvelut, cargo asiakaspalvelijat, lentoaseman kahvilan työntekijät, tullin viranomaiset, turvatarkastus jne. You name it. Ei ole todellakaan pakko olla lentokoneen kanssa suoranaisessa kosketuksessa, jotta voisi työskennellä ilmailun parissa ja tuntea olevansa yksi niistä vaikuttavista rattaista suuressa toimintamekanismissa. Aihealue on niin laaja, että ammatti sieltä varmasti löytyy kenelle tahansa. Sen kuitenkin tiedän, että kaikki ketkä ovat ilmailuun hurahtaneet, ovat siihen rakastuneet.

Onko se maasta irtautuminen sitten jokaisen ihmisen hommaa? Ei tietenkään ole. Tunnen monia ihmisiä, jotka rakastavat luonnossa peuhaamista tai hoitaa esim. maatilaa - olla rauhallisessa ympäristössä ja elää hyvin vakituista elämää. Toki ilmailua harrastavatkin voivat elää sellaista elämää ja käydä välillä pörräämässä kylillä omilla vesitasoillaan. Ammatti-ilmailu on kuitenkin eri luokkaa koska siinä täytyy olla jatkuvasti ilmassa ja totutella uusiin paikkoihin mikäli lentää ulkomaille. Maanläheisyys on minulle kuin kirosana. En pysty kuvittelemaan elämää päivä toisensa jälkeen, jotka ovat täysin samanlaisia ja ehkä se veikin opiskelemaan nykyistä ammattia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka kuinka olisi jalat irti maasta niin aina on se oma paikka missä haluaa olla ja missä tuntee olonsa turvalliseksi.

Usein emme huomaa sitä mitä haluamme oikeasti elämältämme saavuttaa. Jahtaamme jotakin ennalta suunniteltua suunnitelmaa mistä emme ole ehkä varsinaisesti edes kiinnostuneita. Pahimmassa tapauksessa joudutaan johonkin hamsterin juoksupyörään, josta on enää vaikea tulla pois ja tyydytään siihen missä ollaan koska unelmat vaikuttavat sen verran kaukaisilta. Ehkä pitääkin ottaa siinä vaiheessa hieman rauhallisemmin ja keskittyä nykytilanteeseen sekä miettiä uudestaan mitä varsinaisesti haluamme saavuttaa ja ottaa pieniä asekeleita sitä kohti.

- Igor